Avasin pieneksi hetkeksi eduskunnan kyselytunnin televisiosta. Se innoitti minua heti ottamaan kantaa päivän polttaviin puheenaiheisiin. Miten keplottelemme itsemme velkojen kuristavasta otteesta menestykseen kuristamatta itseämme kuoliaaksi?
Suomen valtiolla on velkaa ja leikkauksista puhutaan. Miten voidaan kuristaa samaan aikaan ja samaan aikaan ehdottaa velkojen maksua? Eikö kuristaminen automaattisesti johda ostovoiman heikkenemiseen ja velkojen maksukyvyn heikkenemiseen. Tietysti toimintatapoja lienee syytä tarkistaa, että työllä on tarkoitus. Silti ilmaan jää kysymys, mikä tässä on se alkuperäinen ongelma, koska leikkaamalla ostovoima ja maksukyky kumminkin heikkenee?
Tilanne on vaan niin paskamainen, että jotain on pakko tehdä. Tekee mieli syyttää porukkaa tai tehdä ankaraa kuria. En halua lähteä vihaamaan. Ei vaan pysty. Ei kykene. Ei kannata. Ei ei ja ei. Tämän täytyy liittyä ihmisen haluun elää ja se ei kumminkaan lähde pakosta. Keksitään nyt jotain. Parhaat lääkkeet lienee siinä, että valtio ei rajoita sopimista ja toimintaa. Vaan huolehtii itsensä timantin kovalla tavalla palvelemaan kaikkia yrityksiä ja valtion asukkaita.
Mistä halu elää sitten lähtee? Siitä, että on mahdollisuus tehdä ja tietää, että omalla tekemisellään on merkitystä. Merkityksellisyyteen auttaa se, että tietää olevansa vastuussa. Siksi tässä linjaa paras ratkaisu on ryhtyä kansalaisena finveran rooliin. "Hei, kuuleeko hallitus. Olen takaamassa suomen valtion velkaa. Ei mitään hätää. Voidaan ihan rauhassa tehdä ja rakentaa ratkaisua." Tämä ei tosiaankaan ole mitään huoletonta rauhan puhumista. Vaan elämän ehtoista rauhan toteamista.
Minä näin unen oikein suuren mahtavan pilvilinnan tai ainakin kirjoitan siitä ja se menee näin: Oli hallitus ja he miettivät, mitä kivaa nyt voidaan tehdä. Linja oli jo timantin kova, että reilu peli vallitsee läpi kansan esimerkiksi muille maailman kansoille. Ketään ei tarvinut pakottaa mihinkään. Ihmisethän ihan itse halusivat elää. Yksi edustaja toi vihdoin Guggenheim museo projektin pöydälle. Nyt se voidaan tehdä. Toinen edustaja järjesteli asioita, että formulakilpauluja saatettiin anoa suomeen. Kansalainen, joka katsoi tätä kyselytuntia saattoi olla iloinen. Siellä tosiaan keksitään kaikkea kivaa meille ja näyttävät itsekin pitävän työstään.
"Arvoisa puhemies, ministeriö ja edustajat. Tässä on tämä joulupukki hanke. Kyllä meidän valtiona kannattaa panostaa joulupukin olemassaoloon vielä enemmän. Olemme puolueena tehneet ratkaisun, jossa pienellä panostuksella kasvatamma kaikkea suomen matkailuun vaikuttavaa toimintaa. Tässä taloustilanteessa pienet ratkaisut on ne, jotka on tärkeitä, jos suurissa ei päästä sopuun." "Selvä", sanoo puhemies ja jatkaa, "tähän jatkaa Ville Niinistö." Ville Niinistö katsahtaa ympärilleen ja sanoo, "Voi perkele sen joulupukin kanssa. Viimeksi tuli pukinkontissa väärän kokoiset alushousut ja se jos jokin on ympäristön väärin käyttöä."
"No johan on perkele!" huusi Abraham ja jatkoi, "mikä perkeleen kirjoitus tämä on? Onko tosiasioilla nyt ruvettava laskemaan leikkiä ja ruvettava uskomaan satuihin?" On Aabrahamilla tuossa hyvä pointti. Onhan se idioottimaista ruveta sanomaan olevansa vastuussa valtionvelasta. Siinä tulee helposti Jeesus efekti, jossa puolet on tarpeeksi innoissaan, että jee sehän maksaa meidän laskut.
Tosiasia on kumminkin helppo tietää. Jokainen suomalainen on vastuussa tästä velasta, niidenkin puolesta jotka eivät elä tätä elämää varten tai muuten vain eivät nyt pysty. Tosin filosofi Jeesuksen kirjoituksia tutkineena osaan sanoa, että minkä tekee yhdelle vähimmistä tekee hänelle. Siispä jos ei osallistu vapaasta halusta yhteiskunnan etuihin tavallaan jättää taakan Jeesukselle maksettavaksi.
Jeesuksesta pääministeriin. Stubb sanoi, että vanha järjestelmä perustui jatkuvaan 3 % kasvu olettamaan ja onhan se selvä, että kaikkien tuottaessa on vaikeaa kasvaa kokoajan kolme prosenttia. Onko järkevämpää laskea sen varaan, että ei kasveta ja ollaan vakioina? Tämä asia on tosin valtion päämiesten päätettävissä ja haluan ainoastaan ymmärtää mitä on päätetty. Jokin järki kumminkin huutaa, että onko se niin vaikeaa?
Edelleen kaikessa on kysymys siitä, että jokainen on kiinnostunut elämästä täällä. Jos ihmiset haluavat kantaa kortensa kekoon yhteiskuntaan niin se on ihan sama montako nollaa siellä ykkösen perässä on itse kunkin pankkitilillä. Ei kenellekään kumminkaan mahdu 100 000 autoa pihaan periaatteella. Käytännössä ei ole estettä törkeälle rikastumiselle, jos sitä yhteiskunnassa halutaan. Jos et ole kiinnostunut elämään täällä, niin ei kai sinulle kannata enempää maksaa kuin perus eläminen. Se ei ole sinun vihaamista, vaan tosiasia, että ei jaksa tehdä niin paljon jos kauhean moni haluaa ilmaisen lounaan. Monella Jeesuksella voisi olla elämä kevyempää jos muitakin kiinnostaa elämä täällä.
On kaksi tapaa innostua elämästä. Haluta jotain tai haluta antaa jotain. Toiset haluavat ja sen tähden jaksavat painaa pitkää päivää, että saavat. Toiset taas haluavat antaa ja keksiä ja sillä ansaitsevat itselleen mahdollisuuksia hankkia muutakin hyvää. Jotkut tekevät molempia.
Takaisin Jeesukseen ja hänen seuraajiin ja saarnaajiin. Se on ihan tuottoisaa filosofiaa ja hyväksi siinä yhteiskunnalle. Tiedän sydämeni pohjasta, että voi loukata kuulla sanottavan rakkaasta uskosta, että se on tuottoisaa filosofiaa. Käytännössä papit saavat rahaa palkakseen. Käytännössä rahalla ostetaan kiinteistöjä. Käytännössä rahaa täällä maksetaan vaivan näöstä palkaksi, kuin itse Jeesuskin sanoi, että maksetaan keisarille mikä keisarille kuuluu, kun kyse oli veroista. Nyt siellä istuu Juha Sipilä keisarina ja taitaa olla useampikin palli. Sauli Niinistökin voitaisiin laskea keisariksi.
Olisiko sittenkin niin, että ei elämä täällä ole niin kurjaa ja taivaassa vasta on onni ja autuus. Löytyisikö sittenkin halu ruveta kasaamaan itselleen kaikkinaista kivaa, niinkuin ne vanhurskaasta sanoo, että sen talossa on paljon kaikkinaista härpäkettä. Mistäs niitä härpäkkeitä saa? No tutustumalla niihin ja ostamalla niitä ja vielä kivempaa jos tutustutaan yhdessä. Vai onko se niin, että hälläväliä sanoi Joulupukki, kun Niinistön lahjaa pakkasi?
Eihän täällä kukaan oikeasti ole välinpitämätön. Toiset ajattelevat taivaallisia askareita ja toiset maallisia. Jeesus filosofiassa on hyvätkin puolensa. Juuri se mainitsemani, minkä tekee yhdellekin tekee hänelle. Sehän on sitten, että Jeesuksen tähden, osallistu nyt hyvänen aika yhteiskuntaan, ettei Jeesuksen tarvi yksi pelata jalkapalloa tai maksaa veroja. Siinä on nimittäin semmoinen niksi siinä työn saamisessa. Siinä kannattaa olla innoissaan, kun haluaa jonkun paikan taikka sitten keksii itselleen uuden paikkan. Hyvää tarvitaan aina ja lahjojahan sinulla on niinkuin muillakin.
Ettei mene niinkuin keisari Nerolla aikanaan. Rooma palaa, niin kristittyjä syytetään. Helppohan kristittyjä olisi syyttää tai ketä vaan jos syyttämällä saisi jotain hyvää aikaan yhteiskunnassa, niin kannattaisi varmaan tehdäkin. Tämä poliittinen kannan otto hajoaa kuin tupakan savu huulien välistä pimeään sumuiseen syksyn yöhön. Ei se mitään haittaa, kyllä meillä on varaa.