Hän ei ole kuuluisuus, iskelmälaulaja, poliitikko, näyttelijä, kirjailija eikä liioin pitkälle koulutettu ihminen. Ei ole helppoa lainkaan selittää, miten ja miksi hänelle kävi siten kuin kävi, mutta hän ei ole katkera, eikä kanna kaunaa tai vihaa.
Hänen palkkaansa leikattiin, työpäivää pidennettiin ja lomaansa lyhennettiin. Lopulta hänen työpaikkansa lakkautettiin ja tilalle tuli iso, vahva, valkea, muovikuorinen robotti.
Kun henkilö joutui työttömäksi, hänen työttömyysturvaansa leikattiin sekä lääkekorvauksia 2 tyypin diabeteksestä. Viranomaisille työttömänä hän joutui pitämään päiväkirjaa, johon piti kirjoittaa tekstiä noin 235 sanaa, merkkejä 1617 (ei välilyöntejä), merkkejä 1847 (myös välilyönnit), kappaleita yhdeksän ja rivejä 29 joka päivä. Päiväkirjaa pidettiin myös liikuntaan ja kulttuuritapahtumiin osallistumisesta.
Lisäksi hänen piti todistettavasti hakea työpaikka joka viikko tai vähintään 12 hakemusta kolmen kuukauden aikana. Kuvioihin kuului myös oman elämän 10-vuotissuuunnitelman tekeminen.
Henkilö joutui myös kannustinloukkuun, kun hän yhtenä viikkona unohti hakea työtä, ja hän sai 60 päivän karenssin ja hän joutui toimeentuloluukulle. Vähitellen hänen verenpaineensa nousi niin, että hän joutui tablettilääkitykselle. Koettelemus ei riittänyt kuitenkaan lääkkeiden erityiskorvattavuuteen.
Hänelle se kaikki riitti ilman vihapuhetta, olipa se sitten aktivointia, kiusaamista, kyykyttämistä, kyttäämistä, keppiä tai porkkanaa. Siitä kinasteltiin silloisessa hyvinvointivaltiossa. Kansa oli jakaantunut kahtia.
Paimenena viidakossa
Hän päätti sitten lähteä seuraamaan esi-isiensä 1950-60 –luvun jälkiä ja astui naapurimaahan menevään rahtilaivaan, mukana oli ainoastaan vihreä Kallen-Kirppikseltä ostettu maasto-savottareppu. Varsinaista matkasuunnitelmaa hänellä ei ollut. Välillä hän vieraassa maassa liftasi, käveli tien varsia, nukkui metsässä teltassa ja joi vettä lähteestä.
Elämän turnee jatkui. Hän lapioi lunta Ruotsissa. Hän maalasi rahtilaivan kansia Lontoossa. Hän tiskasi astioita Thaimaassa. Hän möi laatulehtiä Ranskassa. Saksassa hän oli autotehtaassa liukuhihnalla…Joissakin maissa hän joutui tekemään hyvin sekalaisia töitä, kun ei ollut työlupaa.
Puolisen vuotta hän eli jopa Keski-Afrikan viidakossa paimenena. Tässä oli vain muutamia niistä monipuolisista töistä ja matkoista, joita hän joutui tekemään henkensä pitimiksi ympäri maailmaa. Hänen itsesäilytysvaistonsa piti hänen kehonsa elossa ja kunnossa. Reissussa vierähti liki 20 vuotta.
Nyt hän on palannut kotimaahan, eikä hän halua mitenkään muistella pahalla leikkaajia ja sitä että joutui lähtemään ja vaikka hyvinvointivaltio oli mennyt ja jokainen oli vain lähinnä oman onnensa seppä, mutta valinnanvapaus on kuitenkin edelleen tallella ja kaikilla, vaikka asiakasmaksut ovat nousseet. Ensi syksynä hän aikoo aloittaa senioritanssit paikallisessa kansalaisopistossa.