Meidän maailmankuvamme rakentuu uskomustemme kautta. Se, mitä luulet maailman olevan, on oikeastaan vain ajatusten summa, joita olet oppinut elämäsi varrella. Nämä uskomusrakenteet ovat muodostuneet sinulle ympäristön, biologian, kulttuurin, yhteiskunnan ja vanhempiesi uskomusten myötä. Onko ajatuksesi ainoa oikea totuus? Ei ole. Ei ole myöskään minunkaan totuuteni. Subjektiivisia totuuksia on niin monta kuin meitä ihmisiä on. Silti useimmat ihmiset taistelevat oman totuutensa puolesta. Tämä totuus voi olla poliittinen, uskonnollinen tai se voi liittyä siihen, miten lapsia pitäisi kasvattaa. Pahimmillaan oman totuuden puolustelu aiheuttaa sen, että ihmisiä murhataan, sillä kuvitellaan, että oma totuus on ainoa ja oikea. Oman totuuden nimissä ihmisiä alistetaan henkisellä väkivallalla, kiusaamisella tai muulla toiminnalla, joka vahingoittaa itseä, luontoa tai muita ihmisiä. Tietämättömyys on suurin vääryyksien syy. Kuitenkin meidän tulee ymmärtää, että vain ihminen, johon sattuu, kykenee satuttamaan.
Jokaisella ihmisellä on oma ainutlaatuinen subjektiivinen maailmansa, joka on samaan aikaan riippuvainen ja riippumaton uskonnosta, kulttuurista, koulutuksesta, yhteiskunnasta tai mistään muustakaan. Kukaan ei kykene ymmärtämään toisen subjektiivista totuutta täysin. Tämän tiedostaminen avaa meille mahdollisuuksien ovet. Mustavalkoisen ajattelun sijaan on olemassa harmaan eri sävyjä ja oikeastaan ihania kirkkaita värejä. Erilaisten ajatusten ymmärtäminen avaa meille vaihtoehtoja: voimme päästä tiettyyn tavoitteeseen myös toisella tavalla. Ihmiset voivat pitää yhtä riippumatta siitä mihin uskovat niin politiikassa, tieteessä kuin uskonnossakin. Ymmärtäminen ei tarkoita kuitenkaan sataprosenttista hyväksymistä tai samaa mieltä olemista. Kaikkea ei tarvitse hyväksyä. Kuitenkin omaa tietoisuuttaan voi laajentaa omien rajoitusten ulkopuolelle siten, että antaa jokaiselle mahdollisuuden omaan todellisuuteensa siten, että voi itse sieltä myös ammentaa vaihtoehtoisia ajattelumalleja. Kriittisyys omia ajatusrakenteita kohtaan on tervettä.
Harva ihminen uskaltaa kyseenalaistaa omia ajatusmallejaan. He pitävät tiukasti kiinni siitä, mikä on tuttua ja turvallista. Useimmiten ajatusmallien kyseenalaistamisen välttelyn taustalla on pelko: uskonnolliset ihmiset pelkäävät, että kyseenalaistaminen on itse paholaisesta. Lääkärit pelkäävät, että he ovat voineet antaa vääriä diagnooseja, joten on helpompaa pysytellä turvallisessa ajatusrakenteessa. Poliitikot pelkäävät menettävänsä äänestäjänsä ja kasvonsa. Useimmat eivät edes tiedosta, että he toimivat syy-seuraus-reaktioketjussa, jossa he reagoivat automaattisesti ympärillä tapahtuviin asioihin. Esimerkiksi kerron tilanteen, jossa ihminen taluttaa koiraa kaupungilla. Itse tilanne on neutraali, mutta toinen ihminen koiran nähdessään tuntee vihaa ja kauhua, joka laukaisee hänessä arvostelun tuota koiranulkoilutajaa kohtaan. Toinen ihminen tuntee koiran nähdessään rakkautta, ja tilanne saa hänet iloiselle mielelle. Tässä kuitenkin tuo koiran ulkoilutus on itsessään neutraali tilanne. Reaktiot ovat opittuja malleja.
Niin kauan kuin nämä opitut mallit ovat hyviä malleja, meillä ei ole mitään hätää. Oikeastaan nämä mallit ovat meille elinehto, sillä ilman niitä emme kykenisi elämään ja suoriutumaan päivittäisistä rutiineistamme. Kuitenkin melkeinpä kaikilla ihmisillä on myös virheellisiä uskomuksia. Nämä uskomukset ovat usein alitajuisia ja emme välttämättä kykene tietoisella mielellä ymmärtämään niitä. Nämä uskomukset rajoittavat meitä: ne sanelevat meille mitä meidän pitäisi olla tai miten meidän tulisi käyttäytyä. Uskomuksemme voivat heijastua myös läheisiimme erilaisina vaatimuksina. Ne voivat olla opittuja malleja siitä, että emme itse ole riittäviä, tarpeeksi hyviä, menestyneitä, kauniita, komeita tai älykkäitä. Ne aiheuttavat meille tuskaa, ahdistusta ja pelkoa.
Kyseenalaistamalla omat mallimme, sallimme itsellemme elää onnellista ja hyvää elämää. Sallimme sen, että todellisuus voi olla monimuotoisempi ja rikkaampi kuin aiemmin olemme edes voineetkaan kuvitella. Voimme sallia elämäämme runsautta, onnea, rakkautta ja iloa, mitä vain elämäämme haluamme. Usein ihmiset pyrkivät saavuttamaan onnellisuutensa ulkoisilla asioilla ja tavoitteilla. Kuitenkin uuden vaatekerran tai upean auton saamisen aiheuttama onni on hetkellistä, ja ihminen haluaa taas hienoa ja parempaa. Kun ihminen saavuttaa sisäisen onnen ja rauhan, se on riippumaton ulkoisista seikoista. Onnellisuuden avain onkin sisäiset unelmat ja tavoitteet. Toimitko niin kuin kuvittelet, että vanhempasi, perheesi tai ystäväsi haluaisivat, vai toimitko niin, kuin koet itse sydämessäsi oikeaksi?
Tässä piileekin mielenkiintoinen asia: kun ihminen tyynnyttää sisäisen riittämättömyydentunteensa ja kykenee rakastamaan itseään, hänen ulkoinen elämänsä muuttuu. Ulkoinen ei luo sisäistä, vaan sisäinen luo aina ulkoisen. Oikeastaan meidän elämämme heijastaa vain omaa itseämme. Jos vedät puoleesi tietynlaisia tilanteita, on syytä pysähtyä miettimään, miksi niin? Samankaltaisuus vetää samankaltaista puoleensa, rikkinäinen rikkinäistä ja ehjä ehjää. Kun tunnet vihaa, pettymystä, surua tai muuta oloosi ikävästi vaikuttavaa, se on syntynyt virheellisen ohjelmoinnin myötä. Sinulla voi olla taustalla vaikeita elämänkokemuksia, joiden myötä olet pettynyt ihmisiin ja elämään. Kuitenkin on hyvä ymmärtää, että menneisyys määrittelee meitä vain sen verran kuin annamme sen määritellä itseämme. Voit joka hetki tehdä päätöksen siitä, että viet elämäsi toiseen suuntaan. Kun tiedostat sen, kykenet myös muuttamaan ohjelmoinnin halutessasi. Jos haluat muuttaa elämääsi, vaikuta sisimpääsi: jos sisältä olet rikkinäinen, miten ulkoinen maailmasi voisi olla ehjä? Kun ymmärrät, että elämäsi on heijastuma sisäisestä maailmastasi, kykenet ottamaan vastuun elämästäsi ja voittamaan esteet, joita sinulla on tielläsi ja kykenet saavuttamaan onnellisen elämän, mitä se sinulle sitten tarkoittaakin. Juuri sellaisen, jonka itse ansaitset ja haluat, ei sellaisen, mikä tulee ulkopuolelta annettuna.
Useimmiten nämä virheelliset ohjelmoinnit ovat syvällä meissä ja ne liittyvät tunteisiin omasta itsestämme. Emme sydämessämme kykene rakastamaan itseämme, hyväksymään itseämme, tai tuntemaan, että olisimme riittävän arvokkaita hyvään elämään. Yleensä ulkoinen arvostelu, joka heijastuu muita kohtaan, johtuu siitä, että arvostelija on epävarma itsestään. Sen tiedostaminen, että minä olen täydellinen juuri nyt, tällaisena kuin olen, auttaa näiden virheellisten ohjelmointien poistamisessa. Kaikki lähtee liikenteeseen siitä, että kykenet rakastamaan itseäsi sellaisena kuin olet, juuri nyt ilman ehtoja. Sillä olet arvokas, ihana ja rakastettava riippumatta siitä, millainen elämäntilanteesi juuri nyt on, riippumatta siitä miltä näytät tai siitä mitä olet elämässäsi saavuttanut.
Kaikkea hyvää elämääsi toivottaen!
Niina