Yksinäisyys ei ole mukavaa. Hyljätyksi tuleminen on kauhistus. Jo pelko siitä lamauttaa elämän tai tulee esteeksi onnellisuudelle. Ei pysty olemaan rento.
Ihminen kaipaa arvostusta. Ihminen kaipaa toisen ihmisen seuraa, palautetta.
Minulle on ollut rukous suuri apu em. haasteisiin. Kun vuodattaa sydämmensä Jumalalle niin se helpottaa jo kummasti. Jeesus ei hylkää. Hän jaksaa aina kuunnella. Hän myös vastaa omalla tavallaan ja omassa aikataulussa. Hän on myös ajoituksen mestari ja tietää mikä meille on parhaaksi milloinkin. Me emme aina ymmärrä omaa parastamme ja meillä on kiire, mulle heti kaikki. Mutta Jumala tuntee meidät läpikotaisin, paremmin kuin me itse. Sillä hänellä on muistissa meidän koko elämä, myös se osa jota emme itse voi muistaa. Se osa joka on tiedostamattomassa alitajunnassa, meidän historiassa. Jumala ei ole sidottu aikaan joten Hän tietää myös meidän tulevaisuuden. Kun Häneltä pyytää apua niin se tulee hetkellä joka on meille kaikkein paras. Pieni odottelu ei tietysti ole meille kärsimättömille ihmisille mieleen. Ja joskus käy niinkin, että mielemme muuttuu ja kohta olemme perumassa sitä mitä äsken pyysimme. Jumala nämäkin osaa ottaa kaikkitietävänä huomioon.
Kyllä sydänsurut ovat kaikkein vaikein asia ihmiselle kestää. Tulevatpa ne millä tahansa tavalla taikka mistä syystä tahansa niin vaikeaa on. Avioero ei ole kaikille maailmanloppu. Siinähän on yleensä jättäjä ja jätetty. Mutta sille jonka sydän särkyi on elämä tuskaisaa jonkin aikaa. Aika parantaa haavat, ainakin se lieventää oireita. Mutta kyllä jotakin kaunista kuolee kun ihmiseltä katoaa sinisilmäisyys, joku lyö ensimmäinen kerran tavalla tai toisella. Ilman Jumalan hoitavaa rakkautta tuskin olisin tässä kirjoittelemassa. Sen verran on elämässä tullut lunta tupaan.
Otanpa tähän kauniin tositarinan esimerkiksi Jeesuksen Kristuksen rakkaudesta ja sen tehosta.
Me olemme erilaisia ja meidän on hankala ehkä asettua toisen asemaan. Siinä kohtaa missä toinen kaatuu, me seisomme. Kun me kaadumme ja toinen seisoo niin sitäkin on hankala ymmärtää. Ei pidä vähätellä syitä, sillä suru on surua, masennus on masennusta, ahdistus on ahdistusta tulipa se mistä syystä hyvänsä. Sinä olisit ehkä selvinnyt, toinen murtui täysin. Ei se kuitenkaan tee asiasta vähäpätöistä.
Eräs 30v nainen oli elänyt ahdistuneena, epäsosiaalisena ja sulkeutuneena koko elämänsä siihen asti eikä hän tiennyt mistä se johtui vaikka tiedosti oman tilansa poikkeavan muista. Vähävaraisen perheen lapsena hän oli 8v syntymäpäivillään saanut sukulaistädiltään kauniin valkoisen mekon lahjaksi. Kerrankin hänellä oli jotakin arvokasta, upeaa ja hienoa, jotakin josta olla ylpeä ja jota rakastaa. Se oli ihana hetki. Se mitä sydän on täynnä ei jää kätköön vaan tulee ulos kuin yli kiehuva maito. Niin hyvässä kuin pahassa. Tyttö lähti hyppelemään jalkakäytävälle iloisena kohti kavereitaan kertoakseen mitä hän oli saanut. Suuri rekka tuli tietä pitkin ja roiskaisi kuralätäköstä tytön mekon aivan kuraan ja siitä häkeltyneenä tyttö kompuroi ja mekko repeytyi pilalle. Se järkytti ja painui syvälle alitajuntaan ja jäi sinne ikuisiksi ajoiksi. Tyttö meni täysin kuoreen ja lukkoon tuon tapahtuman takia jonka sitten kyllä unohti kun ei osannut sitä käsitellä. Oireet jäivät, mutta syy painui unholaan. Elämä oli vaikeaa seuraavat 27v. Ihmissuhteista ei tahtonut tulla mitään ja muutenkin elämänhalut eivät olleet aivan tapissa.
Kuinka ollakkaan nainen sitten 35v harhautui lukemaan raamattua. Paukahti uskoon ja ryhtyi vuodattamaan elämäänsä Herralle. Yöllä Jeesus palautti unessa naiselle sen mikä oli tapahtunut lapsena. Se oli jo puoliruokaa. Nainen alkoi ymmärtämään paremmin elämänsä kulkua siihen asti. Jokunen päivä siitä ja taas nainen näki unta. Sama uni. Tyttö hyppeli kadulla, rekka saapui ja roiski kuralammikon päälle, mutta tällä kertaa unessa Jeesus meni, ai jai ai jai, herkistää herkkää miestä ja koskettaa syvältä tämä tarina, mutta Jeesus meni kuran ja tytön väliin joten mekko säilyi puhtaana ja ehjänä. Se oli tälle naiselle se juttu joka avasi kaikki solmut hänessä ja hänestä tuli kuin uusi ihminen. Tänä päivänä hän auttaa muita jotka solmussa ovat. Sielunhoitaja sanaa ei raamatusta löydy, ei myöskään kirkko sanaa ellei se ole tahallisesti väärin käännetty. Yhden ainoan kerran raamattu mainitsee Daavidin suulla: Hoida minun sieluani Herra. Toki tulee itkeä itkevien kanssa jne. Mutta se päävastuu ihmisen sieluntilasta tulee jättää Jumalalle. Ne eivät ole raamatullisia nämä ns. sielunhoito tilanteet kirkon tms. takahuoneessa. Ystävät ym. saattavat pettää ja hyljätä, Jeesus ei koskaan. Sillä raamattu lupaa, joka Hänen tykönsä tulee sitä Hän ei heitä pois. Koskaan ei ole liian myöhäistä kääntyä Jumalan puoleen. Ei ole mitään liian vaikeaa tai sotkuista jota Jumala ei pystyisi selvittämään. Muuttamaan olosuhteet ja antamaan moninverroin takaisin mitä sirkat söi. Minä kirjoitan ja puhun vain ja ainoastaan omien kokemusten pohjalta. En luule mitään, minä tiedän mistä puhun tai kirjoitan.
3.Joh.1: 2. Rakkaani, minä toivotan sinulle, että kaikessa menestyt ja pysyt terveenä, niinkuin sielusikin menestyy.